Puhe puoluevaltuustossa 28.2.2026

Rakas tulevien sukupolvien ja vielä syntymättömien yrittäjien puolue,

Olen nyt muutaman vuoden pitänyt näitä 2 minuutin puheita ja kirjoitellut poliittisia tekstejä. Tein hieman katsausta, millaisia asioita olen siellä puolustanut.

Löytyy toki puoluetta yhdistäviä asioita kuten vaikkapa vesistöjen suojavyöhykkeet tai vahvempi EU.

Mutta tässä muutamia muita asioita, joiille olen vähintäänkin osoittanut ymmärrystä:

tiukempi talouskuri

tuloerot

avohakkuut

ilotulitusraketit

susien metsästys

Saimaan verkkokalastus

Miksi ihmeessä tällainen kokoelma puoluetta jakavia tai jossain tapauksessa vahvasti vastustettuja aiheita?

No toki tämä kertoo jotain omasta luonteenlaadustani: kun näen joidenkin tahojen tai näkökulmien olevan porukassa aliedustettuna, omaksun helposti jonkinlaisen puolustusasianajajan roolin, jos kukaan muu ei sitä näytä tekevän.

Mutta yritän poimia tästä myös yleisemmän pointin.

Me näemme itsemme mielellään tiedepohjaisen politiikan puolueena. Useimmissa näistä tapauksista olen peräänkuuluttanut perehtymistä monimutkaisen maailman vaikutusmekanismeihin populistisilla mielikuvilla pelaamisen sijaan.

Mutta myöskään se, että faktat ovat oikein, ei useinkaan riitä hyvän poliittisen keskustelun kriteeriksi. Toivoisin puhetapaamme enemmän huomiota siihen, miten kanssamme lähtökohtaisesti eri mieltä olevat sen kuulevat.

Sellaista poliittista osapuolta, joka tilanteesta riippumatta saarnaa aina samaa, ei oikeastaan tarvitse neuvottelussa huomioida. Jos yksi osapuoli sanoo aina, että verot ovat liian korkeita ja toinen niiden olevan liian matalia, siirtyy neuvotteluvoima niille, jotka ovat valmiita vaihtamaan suuntaa tässä väännössä aina tilanteen muuttuessa.

Tämä pätee paitsi talouskysymyksiin kuten verotukseen tai vaikka sosiaaliturvan tasoon, myös vaikkapa luonnonsuojeluun tai metsänhakkuiden määrään. Olemme vastustaneet tänä talvena aloitettua sudenmetsästystä, ja toki ihan aiheellisesti. Mutta onko puheistamme näkynyt herkkyys tilanteelle? Päätöstä tehdessä susia oli reilut 500. Kuulostaisiko saarnamme aivan samalta, oli määrä sitten 50 tai 5000?

Ei tämä helppoa ole. Samaan aikaan tiedostan itsekin sen kriisimielialan, joka monella meistä on. Jos tilannekuva on, että vaikkapa ilmastotoimissa on siedettävän tulevaisuuden varmistamiseksi tehtävä kaikki mahdolliset nyt käsillä olevat päätökset ja sitten heti perään lisää ja taas lisää, on vaikea olla samaan aikaan toivoa herättävä.

Sitä meidän kuitenkin on oltava, jos haluamme saada muutoksia aikaan.

Jos saarnaamme ihmisille heidän syntisyydestään antamatta mitään toivoa että kaikkia vaatimuksiamme voisi koskaan toteuttaa, saamme heitä tuskin motivoitua ottamaan edes ensimmäistä askelta.