Ville Aarnio – talousvihreä filosofi

Olen filosofi – ajattelun ammattilainen. Osaan kysyä ja kyseenalaistaa sellaistakin, mitä muut eivät itse huomaa olettavansa. Olen myös kärsivällinen kuuntelemaan erilaisia näkökulmia ja etsimään yhteistä pohjaa kaukanakin toisistaan olevien osapuolten väliltä.

Olen myös talouden ammattilainen, sillä olen jo viime vuosituhannen puolelta elättänyt itseni maailman pääomamarrkkinan liikkeitä haistelemalla. Yliopisto-opintoja- ja tutkimustakin on taustalla: olen selvitellyt taloustieteen perimmäisiä taustaoletuksia (peli- ja päätösteoriaa).

Eniten minua kuitenkin määrittää rakkaus luontoon. Tämän kotiplaneettamme säilyttäminen hyvinvoivana on keskeisin poliittisen motivaationi lähde, ja luonnosta myös saan voimia jatkaakseni tällä tiellä.

Olen ennen kaikkea vihreä aktiivi. Toimin vihreiden puoluevaltuustossa, Talousvihreiden puheenjohtajana sekä Maaseutu- ja erävihreiden hallituksessa. Olen myös moninaisin epämuodollisin tavoin ollut tukemassa vihreitä poliitikkoja työssään – varsinkin talous- ja metsäasioissa.

Ihmiset tapaavat määritellä itsensä kertomalla mitä tekevät työkseen. Minulla kävi kuitenkin niin, että aloittaessani filosofian opintoja 1990-luvun loppupuolella, minulla sattui olemaan pieni alkupääoma, jota aloin sijoitella. Satuin olemaan sen verran hyvä siinä ja sen verran vaatimaton kulutustottumuksiltani, etten lopulta koskaan ole ollut palkkatöissä taloudellisista syistä. Sen sijaan olen hankkinut elantoni sijoituksista.

Muutamat viime vuodet olen panostanut ennen kaikkea metsätalouteen. Tässä on taustalla vähintään yhtä paljon poliittisia kuin taloudellisia motiiveja. Haluan oppia kädestä pitäen metsätalouden eri puolet ja etsiä ratkaisuja, miten toiminnasta saisi luonto- ja ilmastoystävällisempää säilyttäen silti taloudellisen kannattavuuden.

Tärkein poliittinen motiivini on maapallon säilyttäminen elinkelpoisena, ja erityisesti suomalaisen luonnon elinvoimaisuuden ja monimuotoisuuden turvaaminen.

Tähän päämäärään pyrin mieluiten taloudellisilla ohjauskeinoilla. Ei siksi, että olisin rahanahne tai materialistinen, vaan koska se on kaikkein lempein ja demokraattisin tapa ohjata ihmisten toimintaa.

En pyri pikavoittoihin sen paremmin pörssissä kuin demokratiassakaan, vaan pitkäjänteiseen työhön kestävän muutoksen puolesta. Kaikkia ei voi aina miellyttää, mutta kaikkia voi kuunnella, ja yllättävän monenlaisia intressejä voi lopulta sovitella yhteen, kunhan ne kunnolla ensin ymmärtää.