Tämä on vuoden ensimmäinen blogi, joten hyvää talousvihreää vuotta 2026 kaikille! 

Vuonna 2026 ei Suomessa käydä valtiollisia vaaleja (ellei syystä tai toisesta hallitus kaadu). Silti tästä tulee poliittisesti aktiivinen vuosi. Maailmalta tulvii toinen toistaan järisyttävämpiä uutisia, kun Trumpin hallinto polttaa siltoja myös vankimpiin liittolaismaihinsa ja maailmanpolitiikan sääntöpohjainen järjestelmä uhkaa korvautua jonkinlaisella uusfeodalismilla.

Kotimaassa Orpon hallitus on kohta kolme vuotta toteuttanut politiikkaa, jonka piti saada Suomen talous kuntoon, mutta lopputuloksena talous on entistä pahemmin kuralla. Hallituksen toimet ovat sisältäneet lukuisia taloudelle haitallisia ja samalla itsessään typeriä toimia, joiden ainoana motiivina on ollut maahanmuuttovastaisuus, ilmastodenialismi, luontovastaisuus, huono-osaisten nöyryyttäminen tai muu identiteettipolitikointi. Paitsi että tällainen politiikka heikentää taloutta jo suorilla vaikutuksillaan, se myös vie ihmisiltä toivon ja vähäisetkin tulevaisuudennäkymät.

Verotuksessa hallitus on välttänyt tekemästä valtiontalouden kipeästi kaipaamia uudistuksia ja toteuttanut sen sijaan suuryritysten lobbareiden toivomuslistoja. Valtion verotulot kuihtuvat, mutta talous ei silti vahvistu, koska toimet suunnataan ainoastaan nykyisten suuryritysten valta-aseman pönkittämiseen eikä uutta luovaan toimeliaisuuteen kannustamiseen. Ylimpien marginaaliverojen alentamiselle on tiettyä taloustieteellistä pohjaa (työn verotuksen kevennys tässä kohtaa maksaa valtiolle vain pienen osan nimellisestä vaikutuksesta, ja yhdistettynä tehokkaampaan verotukseen muualla tämä voisi olla hyvääkin talouspolitiikkaa), mutta hallituksen politiikan kokonaisuudessa ne näyttäytyvät lähinnä ideologisena kotiinpäinvetona.

Voikin sanoa, että tuskin koskaan on ollut yhtä suurta kysyntää järkevämmälle vihreälle talouspolitiikalle kuin nyt. Aihepiiriä onkin työstetty vihreissä viimeisten parin vuoden aikana. Viime vuoden lopulla hyväksyttiin veropoliittinen osio puolueen talouspoliittiseen ohjelmaan, joka tarjoaa useita parempia vaihtoehtoja. Tämän työstämisessä Talousvihreätkin oli vahvasti mukana.

Vihreiden talouspoliittiseen ohjelmaan voi tutustua täällä.

Ohjelma sisältää useita innovatiivisia ideoita, joilla verotuksesta voi tehdä järkevämpää niin, että se tuottaa hyvin verotuloja, mutta samalla häiritsee taloutta ja ihmisten elämää mahdollisimman vähän, suunnaten ohjausvaikutukset ainoastaan niihin asioihin, joita ihmisten ja yritysten käyttäytymisessä halutaankin muuttaa. Esimerkkinä voi mainita idean arvonlisäveron alennettujen kantojen korvaamisesta pienen perustulon kaltaisella palautusjärjestelmällä, jota on käsitelty mm. tässä HS jutussa.

Se, että tänä vuonna ei ole vaaleja, antaa tilaa järjestää enemmän muunlaista toimintaa, Luvassa on mm. yrittäjyys-aiheisia tapahtumia. Toisaalta katseemme alkaa tässä vaiheessa myös jo vähitellen kääntyä kohti 2027 eduskuntavaaleja. Puolueen ehdokashankinta ja vaalityön suunnittelu on jo käynnissä. Myös Talousvihreät aikoo olla vahvasti mukana eduskuntavaaleissa, ja suunnittelutyö alkaa nyt talvella.

Haluaisitko olla mukana tukemassa talousvihreiden ehdokkaiden menestystä eduskuntavaaleissa 2027? Liity mukaan jo nyt! Voit laittaa viestiä minulle (ville.aarnio@talousvihreat.fi ), niin kerron tarkemmin.

Niin, ja jos et vielä ole Talousvihreiden jäsen, liity tästä!

Loppuun muutama sana raketeista.

Vuodenvaihteen pysyväksi ilmiöksi tuntuu vakiintuneen, paitsi ilotulitusrakettien ampuminen, myös keskustelu niiden haitoista. Monet haluaisivat kieltää raketit kokonaan. Tänä vuonna asiasta on tehty kansalaisaloite, joka vaatii niin ilotulitteiden käytön, myynnin maahantuonnin kuin valmistuksenkin kieltämistä. Tässä aloitteessa on mukana myös vihreitä aktiiveja, jotka kantavat huolta varsinkin ilotulitteiden ympäristöhaitoista ja häiriöistä eläimille.

Itselläni ei asiaan liity suurempaa intohimoa. Haastehan on, että vaikka säännöt ovat periaatteessa jo tiukat ainakin aikarajoitusten osalta (kuluttajamyynti on sallittua vain muutaman päivän vuodessa ja käyttö vain muutaman tunnin uudenvuodenyönä), sääntöjä ei aina noudateta eikä niitä ole helppo valvoa. Ymmärrän tässä tilanteessa halun kieltää raketit kokonaan, mutta itse pidän mieluiten kynnyksen kokonaan kieltää asioita suhteellisen korkeana – ja tämä ei saa riippua siitä, satunko itse pitämään kyseisestä asiasta. Rakettien ampuminen varmastikin on ”turhaa” sopivalla tavalla määriteltynä. Niin on jostain näkökulmasta hyvin moni muukin asia, mitä ihmiset silti mielellään tekevät. Oikeastaan melkein kaikki harrastukset, ja myös suuri osa siitä mitä ihmiset tekevät työkseen. Haitat niin muille ihmisille kuin ympäristölle, luonnolle ja eläimille on toki hinnoiteltava. Taloustieteilijän järki saattaisi tässä kohtaa askarrella jo haittaverojen ja muiden joustavampien ratkaisujen parissa.

Yksi näkökulma, jota olen rakettikeskustelussa nähnyt liian vähän, liittyy paikallisdemokratiaan. Se, missä ilotulitteita saa käyttää, olisi luontevimmin paikalliseen päätösvaltaan kuuluva asia. Paikallisyhteisö voi tietysti päättää kieltää alueellaan minkä tahansa häiriötä aiheuttavan toiminnon – vaikka moottoriurheilun tai ulkoilmakonsertit. Sopuisa yhteiselo yleensä kuitenkin syntyy siitä, että jokainen sietää myös kohtuullisen määrän häiriötä sellaisista asioista, joiden arvoa itse ei näe. En pidä siitä, jos rakettikeskusteluun syntyy sävy, että helsinkiläisten huutoäänestys päättää, miten Inarissa saa ampua raketteja.

Haluankin sanoa myös jokaiselle raketeista pitävälle: on aivan ok, jos satut tykkäämään sellaisesta. Jos arvostat luontoa, haluat Suomen tekevän osuutensa ilmastonmuutoksen hillitsemisessä tai toivot järkevämpää ja tieteeseen pohjaavaa talouspolitiikkaa, kannattaa äänestää vihreitä. Olemme moniääninen yhteisö, johon kuuluu laaja kirjo erilaisia ihmisiä. Tervetuloa mukaan!

Julkaistu alun perin Talousvihreiden blogissa.