No ensisijainen tehtävä on kerätä rahaa julkisten menojen kattamiseen.

Sitä voi toki käyttää ohjaamiseen – esimerkiksi haittaveroilla voi hinnoitella ulkoisvaikutuksia. Mutta vaikeampi kysymys on, missä määrin verojärjestelmän tavoitteeksi kannattaa asettaa tulo- ja varallisuus- tai hyvinvointierojen tasaaminen.

Oma näkemykseni on selvä: verotus kyllä kannattaa painottaa suurituloisimpiin, mutta ainoastaan niin kauan kuin se palvelee ensimmäistä tehtävää, eli tuottaa lisää verotuloja.

Tuloeroja kavennetaan ensisijaisesti tulonsiirroilla ja julkisilla palveluilla, jotka parhaiten rahoitetaan tekemällä verojärjestelmästä tehokas, kannustava ja tuottava.

Tämä tiivistyy kysymykseen: haluammeko tehdä köyhistä vähemmän köyhiä vai rikkaista vähemmän rikkaita?

Jos haluamme auttaa heikko-osaisia, tarvitsemme menestyjiltä lisää verotuloja. Ja sen saamme vain, jos heidän verotuksensa on kannustavaa, ei rankaisevaa. Iloinen veronmaksaja on oikein hyvä tavoite.

Lopuksi sananen kohtuullisuudesta. Pohjoismaisessa kulttuurissa on arvokasta, ettei pröystäilyä arvosteta. Usein tavoitteemme on saada sama kuin muillakin, ei enemmän.

Mutta verojärjestelmän kannalta kohtuullisuus voi olla haaste: jotta saisimme enemmän resursseja hyvinvointiyhteiskunnalle, meidän on rohkaistava menestyjiä tuottamaan lisää. Maksimoidaksemme verotulot niiltä menestyjiltä, joilla on ylijäämää verotettavaksi, meidän tulisi oikeastaan tehdä heistä enemmän ahneita, jotta he tuottaisivat enemmän resursseja.

Hyvää alkanutta valtuustokautta kaikille!