(Eli mitä vihreiden talouspolitiikan kannattaisi oppia energiapolitiikasta? )

Puhe puoluevaltuustossa 30.11.2024

“Sähkö tulee töpselistä.”

Kuinka moni muistaa, miten näin tavattiin pilkata vihreiden energiapolitiikkaa 1990-luvulla?

Mutta ei pilkata enää.

Pitkän, realistisesti ratkaisuja hakevan työn ansiosta puolueen uskottavuus energiapolitiikassa on nykyisin hyvä. Maailma on myös muuttunut, ja utopistisina pidetyistä puhtaan energian visioista onkin tullut valtavirtaa, jota yritykset ihan oma-aloitteisesti tavoittelevat.

Sen sijaan toinen irvileukojen hokema, ”raha tulee seinästä”, ei ole karissut harteiltamme lainkaan yhtä hyvin. Mielikuva puolueesta on valitettavasti edelleen, että vaadimme kyllä lisää julkista rahaa milloin mihinkin, mutta meihin ei luoteta talouden kokonaisuuden hoitajina.

Resepti tähän on sama pitkäjänteinen työ, jonka olemme energiapolitiikassa jo tehneet. Äänestäjien luottamus ansaitaan osoittamalla, että kykenemme huomioimaan asian eri puolet, kuuntelemaan vasta-argumentteja, ja tarvittaessa päivittämään kantojamme.

Se tarkoittaa joskus jo ennestään menestyvien kannustamista tienaamaan vielä lisää – päämäärien tavoittelua luomalla myönteisiä visioita ja iloisia veronmaksajia, jotka tuottavat meille riittävät resurssit.

Mutta se tarkoittaa myös ikävien valintojen kohtaamista. Kaikkia ei tarvitse miellyttää, mutta meidän on saatava omat lukumme täsmäämään. Osoitettava, ettemme lakaise epämieluisia valintoja maton alle, vaan kykenemme priorisoimaan.

Kriisitietoisuutta meillä on. Sanomme, että maapallo on tulessa, joten meillä on oltava rohkeutta kertoa myös taloudellisesti ikävät uutiset. Viime kädessä planeetan pitäminen elinkelpoisena on isompi asia kuin edes eläkkeet tai julkisen sektorin palkat.

En toki lupaa kannatuksemme heti nousevan tarjoamalla kansalle verta, hikeä ja kyyneleitä.

Mutta sekin on löydyttävä työkalupakista.

Jos haaveilemme, että maassa joskus on vihreä pääministeri tai valtiovarainministeri, näen että tämä tie on kuljettava ensin.