Oletko kuullut kansalaisaloitteestamme, jossa vaadimme lakisääteisiä metsätalouden suojavyöhykkeitä kaikille vesistöille? Laadimme tämän syksyllä 2024, kun Suomussalmen Hukkajoella tapahtuneen raakkutuhon jälkeen näytti, että metsätalouden vesiensuojelulle voisi olla laajempaakin kiinnostusta. Koska halusin tarjota ratkaisun, joka pyrkisi huomioimaan myös kaikkien osapuolten taloudelliset intressit, suunnittelin tähän rahoituspaketin, jossa suojavyöhykkeitä ylläpitäviä maanomistajia tuettaisiin taloudellisesti, ja tämän tuen kustannusta kohdistettaisiin niille, jotka ovat vesistöjen pilaamisesta hyötyneet.

Aloite on auki 8.4.2025 saakka ja sen voi allekirjoittaa täällä: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/14151

Tässä joitain aiheesseen liittyviä linkkejä (itse aloiteteksti löytyy myös tämän sivun alalaidasta).

Verdelehti 8.10.2024: https://www.verdelehti.fi/2024/10/10/vesistojen-suojavyohykkeet-lakiin-vaatii-uusi-kansalaisaloite

Maaseudun Tulevaisuus 1.12.2024: https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipide/43c404e1-324d-4792-a1e4-3d0edd1e1ffe

Puheeni vihreiden puoluevaltuustossa: https://talousvihreat.fi/2024/09/15/vesistojen-pelastamiseksi-tarvitaan-lakisaateiset-suojavyohykkeet-tukijarjestelma-ja-ojavero/

Aloiteteksti alla:

Vesistöjen suojavyöhykkeet lakiin!

Nykyinen lainsäädäntö ei määrää metsätalouden suojavyöhykkeitä vesistöille. Vaadimme eduskuntaa ja valtioneuvostoa säätämään tarvittavat lakimuutokset metsätalouden vesistöhaittojen minimoimiseksi sekä herkän pienvesi- ja rantaluonnon turvaamiseksi. 

Ehdottamamme lakimuutokset ovat:

1. Pakollisten vesistöjen suojavyöhykkeiden säätäminen lakiin. 
2. Tuet metsänomistajille suojavyöhykkeiden perustamisesta aiheutuvan taloudellisen menetyksen korvaamiseksi.
3. Tukien kattamiseksi ojavero sekä mahdolliset muut maksut kustannusten tasaamiseksi metsätaloussektorin kesken.

Tarkennuksia:

1. Laissa on oltava selkeästi määritelty ja sovellettavissa oleva metrimäärä. Tästä poikkeaminen vyöhykettä pienentävästi on oltava luvanvaraista ja edellytettävä tehokkaampien ennallistamis- tai muiden vesiensuojelutoimien rahoittamista jossain muualla. Vyöhyke voi sisältää sekä kapeamman suojeluvyöhykkeen, jossa kaikki metsänkäsittely on kiellettyä, että tämän lisäksi laajemman hoitovyöhykkeen, jossa on sallittua tehdä riittävästi puustoa säilyttäviä poimintahakkuita, mutta ei avohakkuita, maanmuokkauksia tai ojituksia.
2. Tuen tarkoitus on kannustaa ylläpitämään lain minimivaatimukset ylittäviä suojavyöhykkeitä sekä samalla osittain kompensoida maanomistajille lakimuutoksesta aiheutuvia puunmyyntitulojen menetyksiä. Tuen kriteerinä voi olla riittävä puustoisuus tai aika edellisestä päätehakkuusta (esimerkiksi siten ettei tukea makseta alle 30 vuotta sitten hakatuille kohteille puustosta riippumatta). Tukikriteereissä voi olla alueellista vaihtelua, mutta tuen määrän on oltava kaavamaisesti laskettavissa metsävaratiedoista ja vastaavista aineistoista ilman maastokäyntejä jokaisella tukikohteella. Tuen on oltava automaattinen tai metsänomistajalle vaivaton – vähimmäistasona voi pitää nykyistä metsätalouden tukijärjestelmää, jossa metsänomistaja saa metsäkeskukselta automaattisesti ehdotuksia siitä mille metsäkuvioille tukea voi hakea.
3. Ojaveron tavoitteena on kohdistaa kustannuksia sinne, missä metsätalouden vesistöhaittoja on syntynyt. Veron suuruuden tulee olla sellainen, että se ei olennaisesti heikennä kannattavuutta hyväkasvuisissa turvemaametsissä, mutta kuitenkin luo kannusteen luopua kaikista turhista ja puuntuotantohyödyltään vähämerkityksisistä ojista. Verolta voi välttyä tekemällä ennallistamistoimenpiteitä tai osoittamalla, että ojan viimeisimmästä kunnostuksesta tai muusta muokkaustoimenpiteestä on yli 30 vuotta. Ojaveron lisäksi on mahdollista kerätä rahoitusta suojavyöhykkeiden ja muiden vesiensuojelutoimien rahoittamiseen säätämällä teollisuuden puunkäyttömaksusta tai kaikkien puukauppojen yhteydessä perittävästä vesiensuojelumaksusta.

Perustelut:

Pidämme vesistöjä kansallisaarteenamme, mutta monien Suomen vesistöjen tila on huolestuttavan heikko. Ravinteita, kiintoainesta ja humusta päätyy vesistöihin runsaasti, pilaten sekä virtavesien, järvien että lopulta myös Itämeren vedenlaadun. Tähän voi nähdä syitä useammassa lähteessä: esimerkiksi teollisuudessa, maataloudessa ja rakentamisessa, mutta myös aiemmin vähemmälle huomiolle jääneessä metsätaloudessa. Tämä aloite keskittyy metsätalouden vesistövaikutusten korjaamiseen.

Rantametsät ja varsinkin puronvarret ovat yleensä myös paikallisilta luontoarvoiltaan merkittäviä, mutta rahoitusta niiden suojeluun on niukasti. Metsätalouden lakisääteiset suojavyöhykkeet olisivat erittäin kustannustehokas keino sekä puroluonnon että laajemmin vesistöjen tilan parantamiseen. Nykyinen metsälaki ei aseta selkeitä velvotteita vesistöjen suojavyöhykkeisiin.

Metsätalouden syklit ovat pitkiä – usein sata vuotta. Siksi merkittävien muutosten kohdalla on tarkasteltava kohtuullisuutta pitemmällä aikavälillä. Useista vanhemmista rantametsistä on esimerkiksi useiden vuosikymmenten ajan maksettu pinta-alaveroa oletetun päätehakkuutulon perusteella, joka lakimuutoksen vuoksi jäisi saamatta. Tilat ovat tyypillisesti vaihtaneet omistajaa useaan kertaan hakkuusyklin aikana, ja suojavyöhykkeillä sijaitseva puusto on ollut osana kauppahinnan ja verotuksen perustetta. Tämän vuoksi katsomme perustelluksi, että merkittävän hakkuuoikeuksia rajoittavan lakimuutoksen yhteydessä luodaan tämän talousvaikutuksia osittain kompensoiva tukijärjestelmä.

Olennaista on myös, minkä suuntainen kannuste metsänomistajilla ja muilla metsäalan toimijoilla on luontokohteiden kartoittamiseen ja huomioimiseen.

Esimerkiksi kartalta puuttuvia noroja ja lähteitä ei usein mitenkään huomioida metsätaloudessa eikä merkitä paikkatietojärjestelmiin, koska millään metsätalouden toimijalla ei ole tähän taloudellista intressiä. Metsänomistajan kannalta vaikutus on METSO-ohjelmaan pääseviä kohteita lukuun ottamatta negatiivinen. Mikäli noron dokumentoiminen ja ilmoittaminen metsäkeskukselle tuottaisi metsänomistajalle oikeuden tukeen, voisi se merkittävästi parantaa näiden huomioimista metsäsuunnittelussa.

Tiedostamme, että valtiontalouden tilanne on tiukka, eikä asioita voida ratkaista pelkästään valtion menoja kasvattamalla. Uudistus on kuitenkin mahdollista toteuttaa lähes budjettineutraalina, jos suojavyöhykkeistä maksettavien tukien ohella kerätään valtion tuloja kerryttäviä tai erikseen tarkoitusta varten rahastoitavia maksuja. Ojaverolla voidaan kerätä tällaista rahoitusta ja samalla kannustaa lisäämään ennallistamistoimia sekä luopumaan metsätalouden kannalta vähämerkityksistä ojista. Uudistusalojen maanmuokkausmaksulla olisi vastaavasti kannustevaikutus vähentää ei-välttämättömiä maanmuokkauksia. Mahdollista olisi myös esimerkiksi kerätä kaikkien puukauppojen yhteydessä vesiensuojelumaksua, jonka tuotto sitten käytettäisiin suojavyöhyketuen tai muiden maanomistajien toteuttamien vesiensuojelutoimien rahoittamiseen.

Katsomme, että ehdottamamme toimenpiteet ovat myös erittäin kustannustehokas väline EU:n ennallistamisasetuksen Suomelle asettamien velvoitteiden toteuttamisessa.

Aloitteen päivämäärä: 8.10.2024

Aloitteen vastuuhenkilöt:

Ville Aarnio

Miisa Mink

Kirsi Vuorinen

Robert Ellmén

Iia-Elisabeth Suomi

Risto Kuusakoski