Jatkoa aiempaan blogiin: https://aarnionville.fi/jukolan-viesti-ja-vastuullisuuslupausten-sietamaton-keveys/
Kotka-Jukolan vastine tähän: https://aarnionville.fi/vastine-ville-aarniolle/

Jukolan viesti järjestettiin juhannuksen alla Kotkassa Kymin lentokentän maastoissa, ja olin asiaan osallisena kilpailualueen maanomistajan roolissa. Olin ennakkoon vaatinut liikenteen ohjaamista pois omistamaltani luonnonsuojelualueelta. Silti alueelle päätyi kaksi rastia – vieläpä alkuvaiheen rasteja, jonne käytännössä kaikki suunnistajat juoksevat jonossa. Jälki näytti siltä mitä voi olettaa: syvät polku-urat, murskautunutta jäkälikköä, tallottua sammalta ja esiin kaivettuja puunjuuria.

Tämä ei tietenkään ollut kisan järjestäjien taholta tarkoituksellista. Harva asia, mikä maailmassa menee pieleen on, mutta silti niitten syyt on tärkeä selvittää, jotta haitallisista tai vahinkoalttiista käytännöistä päästään parempiin.

Olin viime viikolla paikalla jälkikatselmuksessa yhdessä Kotka-Jukolan ratamestareiden kanssa. Kävimme jäljet yhdessä läpi ja pohdimme, mitä olisi voinut tehdä toisin. Löydöksinä ainakin nämä:

• Alueella tehdyn luontoselvityksen aikaan oli ollut hyvin kuiva kesä, minkä vuoksi luonnonsuojelualueen halki virtaava noro oli jäänyt vähällä huomiolle. Itse asiassa selvitykseen oli kirjattu, että kalliorinteen kosteikot tulisi tarkistaa kosteampaan aikaan. Seuraavan kesän tarkistuksessakaan noroa ei kuitenkaan huomioitu. Itse kisan aikaan maasto oli varsin märkä, mikä altisti noron entistä suuremmalle kulumiselle.
• Maanomistajasopimuksen ehto, että maasto ei saa merkittävästi kulua, oli jäänyt vähälle huomiolle. Oma tulkintani on, että kun luontoasiat on ulkoistettu ammattilaisraporttiin, voi helposti käydä niin, ettei sitten sellaisia asioita, joita tässä raportissa ei sanota, huomioida juuri lainkaan.
• Noro oli ollut rastien välillä, ja siitä oli juostu yli useasta eri kohdasta, silti kustakin satojen suunnistajien voimin. Tuloksena oli mutavelliä pitkältä matkalta. Jälkikäteen pohdimme, että parempi olisi ollut ohjata liikenne yhteen kohtaan vaikkapa tilapäissilta rakentaen, jolloin kuluminen olisi jäänyt rajatulle alueelle.
• Juurikääpäriski ei tuntunut olevan merkittävä huoli ratasuunnittelussa. Luonnonsuojelualueen kannalta tämä ei niin merkittävä asia olekaan, mutta hieman hämmästyin, ettei tämä ollut merkittävästi noussut talousmetsien maanomistajienkaan taholta. Kuulemani mukaan huolet olivat liittyneet eniten taimikoihin.
• Joiltain osin syntyneet polut olivat toki myös pysyneet kohtuullisissa rajoissa. Kangasmailla ne kasvanevat umpeen muutamassa vuodessa, eikä pienen avosuon reunaan syntynyt urakaan jääne pysyväksi. Alueen reunalla oleva (luontoselvityksessä mainittu) lähteinen suo oli onnistuttu säästämään käytännössä kokonaan ilman jälkiä.
• Moni asia näyttää toimineen järjestelyissä myös hyvin. Ainakaan roskia tapahtuman jäljiltä en käytännössä havainnut.
• Jos samat ihmiset järjestäisivät kisan uudestaan, tulos olisi varmasti hyvä. Kisapaikkakunta vaihtuu kuitenkin vuosittain ja sen myötä myös henkilöt. Kotka-jukolan tiimi lupasi kyllä välittää viestiä eteenpäin nyt havaituista ongelmakohdista. Toivottavasti tämä myös kantaa pitemmälle tulevaisuuteen.

Toivotan edelleen kaikkea hyvää suunnistukselle. Myös tulevaisuudessa Jukolan viestit varmasti tuovat paljon samanhenkisiä ihmisiä yhteen kisaamaan luonnon keskellä. Näin suuren tapahtuman järjestäjällä on kuitenkin aina suuri vastuu toiminta-alueensa luonnosta, ja tähän on jatkossa panostettava entistä enemmän.